Elämän kulku on ihmeellinen

 Tällaisen haasteen otin vastaan facebookissa

Osallistun luovuuteen kannustavaan käsityöhaasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin 5 ensimmäiselle kommentoijalle. Sitten teidän täytyy luvata kopioida tämä omaan päivitykseenne ja luvata samoin. Siis tavara/lahja tehdään itse & toimitetaan vuoden 2011 aikana, myös postitse. Lähdetkö mukaan?

No, nyt sit pitää tehdä viidelle ystävälle jotain, minä siis neulon, saan kaikki vanhat lankani menemään ja pääsen taas uusia hankkimaan.

Mini amaryllikseni jatkaa vielä kukintaa, vaikkakin kasvattaa myös vartta,

en kyllä ole kastellut sitä liikaa,

mieluummin liian vähän.

Viime viikonlopulla ostin siskoni luokse tulppaanikimput

väreinä samat kuin muissakin ristiäiskukissa 

Ne on niin ihania näin kevättä kohden mentäessä.

,

Tämä viikko on mennyt iloitessa ja surressa. 

Miten voikaan pieni ihminen tuoda iloa perheelle ja sukuun,

mutta,

miten elämä voikin tuoda paljon myös surua.

Miksi tämä aina menee näin,

että kun on iloa elämässä,

niin surun pitää taas pysäyttää,

ja miettimään tätä elämän menoa.

Miten voisikaan nämä saada tällaiset elämän asiat vaakassa tasapainoon,

mutta,

  suru se on aina se,

joka painaa vain enemmän.

Mutta onneksi on välissä jotain mistä jaksaa sitten myös iloita,

kuten pieni aarteemme.

Surua on ollut, kun

Isäni joutui keuhkokuumeen takia sairaalaan viime viikonlopulla,

eikä nyt taida selvitä siitä.

Huomenna menemme kaikki siskokset miehinemme äidin luokse,

jjosta käymme sairaalassa teho-osastolla,

  toivossa,

että kerkeisimme vielä nähdä isän.

Olenkin nyt miettinyt tätä blogi asiaa 

ja nyt tuntuu siltä,

että jos kerran viikkoon saan jotain tänne laitettua on hyvä,

enempään en nyt edes yritä.

Käyn kyllä lukemassa teidän blogejanne,

mutta itse löysäilen tahtia.

Torstai on toivoa täynnä <3