Niin käännyttiin helmikuulle
eli
hiihtokuulle.
No hiihtämässä olen muutaman kerran käynyt,
mutta tänä aamuna
kävin toteamassa
ja
hiihtämässä vajaat 5km,
että pakkasia
ja
uutta lunta pitänee alkaa odottelemaan.
Käsitöitä siitäkin edestä syntyy
ja
siinä samalla sitä kotoilua.
Viime viikolla jäi lumityötkin naapureille,
kun kaaduin toissa sunnuntaina hiihtoreissulla,
venäytin niska ja hartia seudun.
Kummasti kyllä kaikki jumpat kävin.
Laskiainen oli ja meni,
lumitöitä ja koiralenkki oli liikunnalliset touhut.
Kotiseudulla ollaan melkein viikottain käyty eri tarkoituksessa
ja
hautausmaalle kynttilöitä ja kukkia viedään.
Kotona touhuilen:
leivon
urheilen
välillä liikaakin,
mutta
kun tällaisia mättöeväitä on syönyt,
on vaan pakko.
Neuleiden suunnittelua.
Automatka neulomiseksi helppoja juttuja.
Mutta nyt alkoi taas ruotuun astuminen
ja
tiukasti herkuttelu vähemmäksi
ja
kunnon kotiruokaa,
liikuntaa ja siten kevyttäoloa,
hyvää mieltä,
positiivista oloa ja eloa.
Teetätin yhdellä pt:llä ruoka-ohjelman,
jota alan noudattamaan ainakin nyt kuukauden.
Syön yleensä liian vähän liikuntaan nähden.
Katotaan miltä se kuukauden päästä tuntuu,
toivottavasti viitisen kiloa kevyemmältä.
Kävin viime perjantaina
kehonkoostumusmittauksessa
ja
se oli niin iloinen ja posiitiivinen käynti,
että innostuin tsempaamaan itseni
kuukauden mittaiselle koetukselle.
Tai ei se mikään koetus ole vaan normi ruoan syöntiä
huomattavasti enemmän kuin ennen,
jospa sitä alkas siinä kiinteytyä.
Mutta nyt nämä höpinät pois ja lähden neulomaan.
Heippatihei
ja
Kuulumisiin
