Tänään on taas se toinen päivä vuodesta,
jolloin mietityttää, muisteluttaa
ja
on surullinen mieli.
Lauran kuolemasta tulee tänään 19 vuotta
ja
se tuntuu joka vuosi,
se tuntuu joka vuosi,
kuin se olisi eilinen.
Tottuuko tähän ikinä?
Tarvitseeko tähän tottua?
Vaikka aika kuluu,
niin mielessä se alkaa olla jo joulukuun alkaessa,
vaikka paljon kivaa on tapahtumassa,
kun joulu on tulossa,
mutta . . .
"Lasta nukuttaa, kohta silmät hän sulkee,
unten ihmemaa, siellä pieni nyt kulkee.
Kukkia poimien, lintuja kuunnellen, unilintu vaan pysyy piilossaan.
Unilintu kai laulaa saa vielä kerran,
lapsi nähdä sai linnun tuon hetken verran.
Pikkuinen lapsonen, kuulla saa laulun sen. Unilintu saa pientä kuljettaa.
Pikkuinen lapsonen, kuulla saa laulun sen. Unilintu saa pientä johdattaa."
Tarvitseeko tähän tottua?
Vaikka aika kuluu,
niin mielessä se alkaa olla jo joulukuun alkaessa,
vaikka paljon kivaa on tapahtumassa,
kun joulu on tulossa,
mutta . . .
"Lasta nukuttaa, kohta silmät hän sulkee,
unten ihmemaa, siellä pieni nyt kulkee.
Kukkia poimien, lintuja kuunnellen, unilintu vaan pysyy piilossaan.
Unilintu kai laulaa saa vielä kerran,
lapsi nähdä sai linnun tuon hetken verran.
Pikkuinen lapsonen, kuulla saa laulun sen. Unilintu saa pientä kuljettaa.
Pikkuinen lapsonen, kuulla saa laulun sen. Unilintu saa pientä johdattaa."
Rauhaisaa viikonloppua ♥
Voi Päivi-Ystäväni! Toivon sinulle Rauhaisaa joulua, Ihania ja kipeitä muistoja varmasti on, ne ovat tärkeitä kaikki. Ei tarvii ""tottua""", pitää vaan yrittää opetella elämään sen surun kanssa <3
VastaaPoistatuksu
Kiitos ♥
PoistaKyllähän sen asian kanssa on jo oppinutkin elämään, noi tietyt päivät ovat vaan hankalia, mutta muistuttaahan se taas, mitkä asiat ne elämässä on tärkeitä ♥