perjantai 13. maaliskuuta 2015

BMI:iitä, rasvaprosenttii, ahdistusta , positiivisuutta ym

Viikot vierii ja kevät on tullut,
 aivan huippua.

Kahtena päivänä olen jo takapihalla ollut,
 ekana 15 min ja eilen 30 min,
siis ottanut ihan aurinkoa, 
voi sitä lämpöä, 
minkä tuo armas aurinko kasvoille antaa.




Kyllä on ollut "raskaat" kaksi viikkoa,
kun poika oli itsekseen jenkeissä
ja 
huoli niiiiin iso. 
En nukkunut yhtenäkään yönä,
 kahta tuntia pitempää jaksoa kerrallaan.
Päätä särki aina yöllä 
ja
 oli vaan niin hankalaa.


Joka päivä hän viestitteli aamuin illoin, 
mutta silti, 
en vaan osannut olla rentona.
Autolla hän hurruutteli pitkin Los Angelesia.

Hyvin oli matka mennyt,
jos nyt ei yhtä rahapussin varastamista lasketa.

Äitille rakas toi niin mieluisen tuliaisen,
vaikka sovittiin, 
ettei mitään tartte meille tuoda,
  ostelee vaan itselleen mitä haluaa.


Hänen tultuaan kotiin,
 nukuin kahtena seuravana yönä 
seitsemän tuntia yhteen soittoon,
 ilman pääkipu.


Kuopioon on tullut uusi Muumi pannukakkukahvila
ja
siellähän piti naistenpäiväkahvit käydä juomassa.




Pienet kaksi suupalaa otin tuosta 
ja 
kun en noita herkkuja nyt oikein syö,
ikävä kyllä on todettava, 
että jäätelö maistui parhaimmalle.
Ens kerralla kun menemme,
 otan suolaisen pannarin 
ja 
sit jälkkäriksi jonkin toisenlaisen herkun.
Tuo kuvassa oleva oli avajaistarjous,
 ihan perusjuttu, 
mikä otettiin porukkaan miehen kanssa.
Mutta siellä on vaikka minkälaisia vaihtoehtoja,
 niin suolaisia kuin makeitakin.



Ja sit siihen otsikon viittaamaan asiaan.
  Elämäntaparemontti sen kun jatkuu/etenee
ja 
tuloksiakin tulee,
vieläkin,
vaikka viikkoja on nyt reilu 20 takana.
Enää on kilon verran siihen normipainoon,
mitä nuo netin laskurit määrittelee
ja
sekin on se ylin raja.
Huhtikuun 6. tulee 1/2 vuotta,
kun tämän aloitin.
Bmi lähestyy normaalia,
mutta rasvaprosenttia tuo minun vaaka ei kyllä näytä oikein.
Viis siitä,
kun olo on näin hyvä.

Olo on todella hyvä, kevyt, energinen
ja
positiivinen.


Syön säännöllisesti 
ja
 ainakin yhdesti päivässä, 
yleensä lounaaksi kokoan ison salaatin.


Käyn viidesti viikossa pitkän,
siis minulle pitkän lenkin noin 5km,
joko sauvaillen tai ihan vaan kävellen. 

 
Pojan ollessa reissussa,
hänen koiransa oli arkipäivät meillä,
jolloin lenkkeilin kolmesti päivässä. 
Kahdesti pitkä 
ja 
yks lyhyt pissalenkki.


Siihen päälle kotijumppa,
ainakin kolmesti viikossa.
Olen myös osallistunut Fb:n kautta
 kyykky- ja vatsalihashaasteeseen,
 ne tietenkin teen sovitusti ohjeen mukaan.

Pihalla olen tehnyt kesää,
hakannut jäitä ja harjannut hiekotushiekkoja pois
ihan kädet kipeeks asti.

Pyöräilyn taidan ottaa kokeiluun,
ei ens vaan seuraavalla viikolla 
ja 
jos se tuntuu hyvältä,
tarkoitus olisi ostaa kevyempi pyörä,
 nyt kun ajelen Ainolla.

Otin tuossa yks viikko verenpainemittauksiakin,
kun tuntu,
että kyykystä noustessa huimaa niin vietävästi. 
No silläkin saralla kaikki ok.


Keittöremppa edistyy hitaasti koko ajan.
Pieni viive tuli,
 kun mies sai olkapäähän rasitusvamman
ja
  "apupoika" oli reissussa.

Tänään tulee kalusteet,
 poika avuksi 
ja 
sisko miehensä kanssa sunnuntaina, 
näin saadaan keittiö ens viikolla valmiiksi.

No huh, mikä kirjotusripuli, 
voi olla että on virheitä, 
kun tunnetusti,
 minulla ajatus juoksee nopeammin 
kuin sormet täällä näppäimillä.


On luvannut koko maahan
 aivan huippu aurinkoista ja lämmintä säätä, jee!

 Nauttitaan ulkoilusta 
ja 
kaikesta valon määrästä.

Sinulle 




7 kommenttia:

  1. Äitinä olo on kyllä kovaa hommaa. Pienten lasten kanssa on pienet murheet, sitten alkaa teiniys ja yöt saa valvoa odottaen niitä "kenkiä" kotiin. Ja entäs sitten nuo matkustelut, saatikka että lapsi muuttaisi ulkomaille, apua!!! Ymmärrän niin hyvin fiiliksesi.

    Eilen tytär sanoi, kun halusi lähteä pyöräillen meiltä 3,5m matkan Porvoon Taidetehtaalla ja jankutin kaikkea mahdollista, äiti olen jo neljäsluokkalainen, iiks ajattelin ihan vauva minulle.

    Täällä kaksi murkkuikää takana, yksi lentänyt pesästä, yksi täysikäinen asuu ja kaksi pientä pirpanaa eli kaksi murkkuikää edessä ja silloin minullakin vaihtarit päällä, jeiks.

    Ja kiitos niin paljon aivan mahtavasta kommentista Elämäntaparemonttipostaukseeni, sinusta tuli esikuvani. <3 Ja 10min ja lähden tunnin metsälenkille, jee kyllä se tästä.

    Aurinkoa viikonloppuun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Näinhän se on et "pienet lapset pienet huolet, isot lapset isot huolet". Poikamme on kuopus, täyttää viikon päästä 23 , tytär täytti naistenpäivänä 29, hänestä ei enää niin ole huolta. Mutta . . . :)
      Kysele vaan jos jotain haluat tsemppiä, neuvoa, apuja, mitä sitten osaan antaakaan elämäntaparemonttiisi, mielelläni olen tukenasi, jos niin haluat.
      Me kannettiin juuri uusi keittiö sisään ja viikonloppuna alkas sen laittaminen, vielä on seiniä vähän maalamatta ym, joten hommaa riittää. Nyt voi olla ettei jouda lenkkeilee, mutta tuleehan siinä jotain liikuntaa ja aherrusta, kun remppaa. Oonkin liikkunut viikolla melkein 3000 kcal edestä.

      Poista
    2. Oi että miten mahtavasti olet liikkunut ja kyllä rempatessa ja siivotessakin kaloreita kuluu ja miltei unohtaa syödäkin. :)

      Päivät menneet täällä hyvin, mutta iltaisin kun väsy iskee, iskee herkkuhimo. :)

      Kiitos kaikista neuvoista ja siitä, että saan kysellä lisää. <3

      Aurinkoista viikkoa!

      Poista
  2. Huoli lapsista ei hellitä helpolla, kantaa niitä mukanaan tappiin asti jollakin tasolla.
    Kyllä olet hienosti hoitanut elämäntaparemppasi, itsekuria se on vaatinut mutta nyt tullut jo tavaksi. Hienoa. Minusta ei taida olla....kun niskalenkkini on hukassa toistaiseksi.
    Aurinkoisia päiviä sinulle päivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja!
      Kyllä nuo tavat ovat jo sen verran tulleet tavaksi, ettei isompia ongelmia ole. Irtokarkkeja tänään, kun on herkkupäivä ☆ Kyllä se sinunkin niskalenkki vielä löytyy, jospa vaikka sieltä hangen alta tai mullan seasta, kun se möyryäminen alkaa.

      Poista