Heipähei

• Tervehdys Sinulle,
• Joka nyt eksyit tänne hiljaisuuden keskelle.

Elämä kulkee kulkuaan, 

paljon on tapahtunut, 

tapahtuu ja on suunnitteilla.

Näinhän se elämä menee.

Raskas vuosi ympyrä alkaa umpeutua.

Ajanlaskunihan alkoi 19.12 viime vuonna.

Paljon olen miettinyt, muistellut, ikävöinyt,

kaivannut, itkenyt ja pinnistelyä päivästä toiseen.

Työrupeamana on ohi

ja

nyt taas kotosalla työttömänä,

mutten toimettomana.

Paljon ihanaakin on tapahtunut,

#kummityttö meni naimisiin

#mökki remontti on valmistunut

#kaikilla on kaikki niin hyvin kuin nyt on

#tyttärentytär aloitti eskarin

#ollaan miehen kanssa käyty kahdestaan pari pientä reissua

Se mitä tuleva joulu tuo tullessaan, 

ei tiedä, 

eikä mitään erikoista edes odoteta.

Lasten ilo ja yhdessä olo

sekä hyvä ruoka, 

me otamme siitä kaiken irti.

Yritän joku päivä laitella kuvia,

joita on tuhansia,

Kaikkea hyvää Sinulle,

Joka eksyit tänne

Tämä aika

Hui,

Kuinka aika rientää.

Kesä on hilkuillaan loppumassa,

syksy alkamassa.

Vuosi on kulkenut kulkuaan omituisissa tunnelmissa,

uuden ajan,
elämäntavan opettelua.

Ajatukset olleet sekavat,
välillä ehkä selkeämmätkin.
Kuitenkin paljon on tapahtunut
ja
tapahtumassa
ja
elämässä ollaan kiinni lujasti.

Töissä olen ollut koko kesän,
viikonloppuisin hurruutellut mökille.
Yksin olen kotona ollut,
miehen lomaillessa,
mökillä rakennellessa.

Syksyyn mahtuu ihanat juhlat,
häät,
jotain iloistakin tapahtumaa.

Siskon uurnanlasku oli heinäkuussa,
jolloin kaikki nuoriso tuli mökille
ja
vietimme yhteisen viikonlopun.

Mökki alkaa valmistua
ja
syksyllä
pääsemme siirtämään huonekalut,
niin ihanaa!
Sisustaminen alkaa
ja
paljon on suunnitelmia valmiina.

Tällä kertaa tylsää tekstiä vaan,
mutta näillä mennään.

Ihania kuulakkaita syyspäiviä
juuri
Sinulle,
Joka jaksat vähistä postauksista huolimatta,
käydä täällä.

Kesäkuulumisia

Huh, miten aika kuluu.

Eli tervehdys vaan teille, 

jotka jaksatte  odottaa

ja 

käydä kurkkimassa olemattomia tapahtumia.

Olen aloittanut työt päiväkodissa,

käyn jumpissa, 

yritän tehdä kotitöitä,

(huonolla menestyksellä).

Mökillä käyn viikonloppuisin,

mies on loman ajan siellä rakentamassa.

Ja valmista tulee,

syksyllä päästään jo oleilemaan siellä,

mutta sitä ennen on ihanaa hommaa,

sisustamista.

Aika kuluu,
lapset kasvaa,
kaikkea tapahtuu
ja
on tapahtumatta.
Pääsääntöisesti elämä soljuu
omalla painollaan eteenpäin,
erilaisena,
outona
ja
välillä surullisenakin.
Kuitenkin iloakin
ja
elämässä kiinni olemista on,
pakkokinhan se on näin olla.

En lupaa tänne mitään,
kun nyt tuntuu,
ettei ole innostusta,
aikaa kyllä olisi.

Ihanaa kesää,
nautitaan onnellisista hetkistä,
läheisistä,
ystävistä
ja
ihan vaan tästä,
 täällä olosta.

Kaikkea hyvää Sinulle

Kuulumisiin

-päivi-

Hiljaisuutta

Tervehdys!

Hiljaisuus täällä on vain jatkunut.

En vaan ole saanut aikaiseksi postata.

Paljon on tapahtunut, tapahtuu,

on myös vain hiljaisuutta, 

kotoa oloa,

läheisten luona käyntejä,

lastenlasten tapaamisia ym.

Aika kuluu,

mutta ei paranna haavoja,

ainakaan vielä.

Jotain olen kotona sisustellut,

neulominen on nyt ollut tauolla.

Aika kuluu liikkuen, 

jumpassa käyden, lukien 

ja

vain pienesti puuhastellen kotona.

Jospa tästä taas innostuisin,

aikaahan minulla olisi,

saamaton vain olen.

Nyt saattaa olla pienesti töitä tiedossa,

siitä sitten ehkä innostunkin kertomaan,

kun selviää enemmän.

Ihanaa kevättä

Sinulle,

joka jaksat tänne kurkata,

kaikesta hiljaisuudesta huolimatta <3 p="">

Voikaa hyvin, 

pitäkää huolta toisistanne!

Käsitöitä , hiihtoa ja kotoilua

Niin käännyttiin helmikuulle

 eli

 hiihtokuulle.

No hiihtämässä olen muutaman kerran käynyt,

mutta tänä aamuna

 kävin toteamassa

 ja 

hiihtämässä vajaat 5km,

että pakkasia 

ja

 uutta lunta pitänee alkaa odottelemaan.

Käsitöitä siitäkin edestä syntyy

ja

 siinä samalla sitä kotoilua.

Viime viikolla jäi lumityötkin naapureille,

kun kaaduin toissa sunnuntaina hiihtoreissulla,

venäytin niska ja hartia seudun.

Kummasti kyllä kaikki jumpat kävin.

Laskiainen oli ja meni,

lumitöitä ja koiralenkki oli liikunnalliset touhut.

Kotiseudulla ollaan melkein viikottain käyty eri tarkoituksessa

ja

hautausmaalle  kynttilöitä ja kukkia viedään. 

 

Kotona touhuilen:

leivon

urheilen

välillä liikaakin,

mutta

kun tällaisia mättöeväitä on syönyt,

on vaan pakko.

Neuleiden suunnittelua. 

Automatka neulomiseksi helppoja juttuja.

Mutta  nyt alkoi taas ruotuun astuminen 

ja 

tiukasti herkuttelu vähemmäksi 

ja 

kunnon kotiruokaa, 

liikuntaa ja siten kevyttäoloa,

 hyvää mieltä,

positiivista oloa ja eloa.

Teetätin yhdellä pt:llä ruoka-ohjelman,

jota alan noudattamaan ainakin nyt kuukauden.

Syön yleensä liian vähän liikuntaan nähden.

Katotaan miltä se kuukauden päästä tuntuu,

toivottavasti viitisen kiloa kevyemmältä.

Kävin viime perjantaina

kehonkoostumusmittauksessa

ja 

se oli niin iloinen ja posiitiivinen käynti,

että innostuin tsempaamaan itseni

kuukauden mittaiselle koetukselle.

Tai ei se mikään koetus ole vaan normi ruoan syöntiä

huomattavasti enemmän kuin ennen,

jospa sitä alkas siinä kiinteytyä.

Mutta nyt nämä höpinät pois ja lähden neulomaan.

Heippatihei

ja

 Kuulumisiin 

Uusi ajan lasku

Vuosi alkoi niin huonosti,

 kun se vain voi alkaa

ja

 uusi ajanlasku alkoi

ennen joulu.

 Nyt eletään aikaa ennen 19.12 päivää

 ja

 sen jälkeen.

Oma surutyötäni teen neuloen haasteellisia neuleita,

 olisi ajatus jossain muualla.

Normaaliin elämään on palattu,

 mitä se nyt näillä pakkasilla voi olla.

 Mutta ei päivääkään,

 ettei tuntuisi tältä.

 Lapsenlapset olivat meillä loppiaisen aikaan 

ja

 touhua riitti heidän kanssa,

mutta kyllä hekin kyselivät paljon siskostani,

tärkeä kun oli heillekin. 

Olemme niin paljon yhdessä ,

 että oli kolmas mummo heille.

Jumpissa olen kyllä käynyt entiseen tapaan,

kunhan ensin pienen tauon  jälkeen

uskaltauduin menemään sinne.

Mutta elämä jatkuu, kevät tulee,

valo lisääntyy

ja

se kauheus,

 kun mökkikausi alkaa.

 Se voi olla koko kesän raskasta,

eikä nyt kyllä kiinnosta koko mökki ollenkaan.

Nythän  lupasi vähän lauhtuvaa,

joten voisi ulkoillakin viikonloppuna,

toivottavasti.

Mukavaa viikonloppua!

Suuri suru

   Pitkän Hiljaisuuden jälkeen: 

Ei ole muuta kuin hiljaisuus, 

suru,

iso ikävä.

Menetin eilen rakkaan siskoni taivaan kotiin.

Samana päivänä 21 vuotta sitten, 

tyttäreni pääsi enkeliksi taivaaseen.

Nyt heillä on ikuinen yhteinen päivä, 

Kummi <3 nbsp="" p="">

ja 

kummityttö <3 p="">

Kuukauden päivät olemme asuneet vesivahingon kanssa,

remonttimiesten ja naisten ollessa päivittäin seurana.

Viimeisin viikko raskain, 

lohduttomina , 

lämpimin ajatuksin seurannut siskoni taistelua

viestien avulla.

Vielä kuolinpäivän aamuna 

siskoni soitti minulle

ja

sain kuulla hänen äänensä,

illalla häntä ei enää ollut.

On kuin palanen minua olisi viety,

sydäntä puristaa,

ja 

kyyneleet ovat kokoaikaiset kasvoillani.

Vesivahinko ei tunnu enää missään, 

sen voi korjata, 

mutta siskoani ei voitu enää korjata.

Lepää rauhassa Rakas Sisko <3 p="">

Hämärän hyssyssä

Voihan hyssy ja hämärä!

Nyt on  jo valkeus koitanut lumen tultua,
mutta tämä postaus on odottanut
putkahtamistaan ties kuin kauan.

Mökilläkin on hommat jo edenneet niin,

että takassa on jo kaakelit pinnassa.

Valoisuutta tuomaan 

olen laittanut jo aikoja sitten ulkovaloja

ja

vähän sisällekin.

Puikotkin suhisee vinhaan tahtiin,

koko ajan uutta tulee.

Mökillä käytiin varmaan jo kuukausi sitten 

ja 

silloin

askartelin 82-v äitini kanssa havutähtiä.

Hyvin luonnisti äidiltäkin tuo homma.

Itselleni tein heijastinpipon lenkkeilyyn,

viimeksi kun näitä tein,

 jäin itse ilman.

Mökillä tehtiin havutähtiä vain äidille ja siskolle,

kotona tein itselle kaksi,

etu- ja takapihalle.

Peittelin  myös vähän kukkia havuilla,

 kun noita havuja sattui olemaan niin paljon.

Päivällä vähän herkkukahvia.

Vetoketjusukkia, räpikkäitä,
kirjoneulepolvisukkia ym ym,
niitä vaan tippuu puikoilta.

Tässäpä tämä pitkään muhinut postaus.
 Sen jälkeen on tapahtunut niiiiiin paljon,
ei niin kivaa ,
mutta myös juhlaakin,
 kaiken ankeuden keskellä,
että katsotaan,
milloin joudan niistä kertomaan.

Hei vaan
ja
ihania lumisia
ja
valoisia päiviä Sinulle!

Muutuvia tekijöitä - Kodin Kuvalehden toimesta

No niin, 

Huomenta,

 ja 

nyt siis eiliset prinsessan kruunut ja lasit päästä pois

 ja 

täytynee astua arkeen.
Sulattelen eilistä päivää

 ja

 illalla sit aivot narikkaan ja jumppaan.

 Näillä eväillä alkoi Prinsessa päivän aamu.

 Hotelli Helkassa.

Tässä ajan kulku maanantaista,

kun saavuin Helsinkiin hotelliin,

tiistai aamusta kun lähdin muuttumispaikalle,

ko paikassa

ja

sitten kuvauspaikassa.

Olihan se aika jännää, 

kun noin reilut kuusi tuntia koko ajan joku touhusi ympärilläni.
Ihan aluksi otettiin "ennen" kuva.
Minä sain kampaaja Jonna Karjusen, 

joka on laittanut Paula Vesalan ja Mira Luodinkin hiuksia, 

sit jutun tekijä, toimittaja Kaisa Virtanen 

ja 

meikkaaja Muru ? 

Harri Paananen ja Markku Ruotsalainen olivat ne muut kampaajat, 

toisilla naisilla, meitä oi siis kolme muuttuja.

Meikkaajien nimet ei jääneet mieleen.
Paikka oli Miraculos - KC-Professional Runeberginkadulla,

Helsingissä.

Paikan on kuulema sisustanut Teuvo Loman.

Hiukseni olivat tosiaan kuivat pitkäaikaisista vaalennuksista

 ja

 niin Jonna päätyi, 

et tehdään muuttuminen väreillä

 ja

 lämpimämpään sävyyn päin ( kylläkin tuli mummomainen olo tästä väristä ).
Sitä tehtiin jaksoissa; 

ensin hän hiplasi, mietiskeli ja katseli noin 15 min ☺,

 seuraavaksi teki värin , 

laittoi ensin hoidot latvoihin OLAPLEXILLÄ, 

jota sain purkin mukaankin, huipputuote 👍.
Pestiin, kuivattiin, leikattiin.

 Seuraavaksi laitettiin kolmen värin sekoitus vaikuttamaan

 ja 

olikin välipalan aika. 

Jonka jälkeen taas pesu, hoito, vielä leikkausta ja kuivaus.
Hiukset jäi odottamaan loppusilausta,

 kun meikkaaja aloitti työnsä, Lorealin tuotteilla. 

Jos minkälasta voidetta, puuteria, rajausta, luomi- ja ripsiväriä,

 irtoripsiä, poskipunaa, huulipunaa 

( varmaan kolmea väriä sitäkin) ym ym laitettiin. 

Opastusta sain runsain mitoin meikkaamiseen. 

Kehujakin sain ja kuka se kissan hännän nostaa, 

jos ei itse, 

niin niinpä kerron mitä hyvää ja kaunista minussa meikkaajan mielestä on 

 ( itse kyllä olen vähän erimieltä ja kriittisempi näiden suhteen, 

mutta kiva jos joku näin näkee): 

 kuulema omaan hyvät /kauniit kasvonmuodot, iho hyväkuntoinen, kuulas 

ja

 näkyy terveät elintavat.

 Kulmat upea muotoiset ja huulet kuin nuorella tytöllä - "törröhuulet" 😂

Mukaan sain kassillisen hiustuotteita, 

kahdeksan erilaista tuotetta, 

juuri minun hiuksiani ajatellen 👍 

ja 

vartin opastuksen niiden käyttöön.

Kaikkien ollessa valmiit, 

laitettiin kuvausvaatteet päälle

 (juuri kun olen päässyt noista "telttavaatteista" ,

 oli sellanen minulle valittu , eikä värikään ollut minun värini),

 otettiin jälkeen kuva 

ja 

me "mallit" valokuvaajan kanssa lähdimme taksilla Kiasmaan kuvauksiin, 

muut kävelivät. 

Kaikilla meillä kolmella oli kampaajat 

( vai onkohan he hiusmuotoilijoita - hienommin sanottuna)

 ja

meikkaajat mukana, eli iso porukka, 11 henkilöä. 

Sit meitä kuvattiin noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen pääsimme lähtemään.
Ruokailu oli siellä pääpaikalla, koko ajan oli jotain tarjolla.

Juttu tulee ulos ensi vuoden alkupuolella.
Siinäpä sitä eilistä päivää. 

Ei kummemmin jaksanut enää käydä shoppailee

 ja

 nuokuinkin asemalla ja sit junassa netissä, 

kun sain sukan neulomuksen valmiiksi. 

Nyt yökkäri aamupäivää vietän, puran kassit ja vain olen.

Nyt kärsin hirveästä pääkivusta,

kun eilen ei tullut syötyä ja juotua, 

niinkuin olen tottunut,

mutta jospa se illaksi tästä paranee.

Mukavaa päivää - jaksoitko lukea 😃

Aika - kierrätys - liikunta - yhdessäolo - käsityöt

Kylläpä aika rientää.

Vaikka päivät kotona olenkin,

tuntuu ettei aikaa tänne koneelle, blogiin ,

 vain tunnu löytyvän.

Aloitin vuoden alussa tavaroiden raikkoamista kotona,

vein kirpputorille, kierrätykseen ja lahjoitin.

Keittiön remontti 

ja

oma elämäntaparemontti

sai tämän aikaiseksi, 

sekä se, 

että monessa blogissa oli vähän samansuuntaisia ajatuksia,

 turhasta tavarasta ympärillä.

Nyt oli taas kaksi viikkoa kirpputoripöytä,

joka muuten työllistää aikalailla.

Sinne se kadonnut ika on varmaan mennytkin.

Fb:n sivuillakin myyn koko ajan jotain, 

mitä nyt aina kaapeista löytyy, joutavana.

Tässä samaan aikaan,

 poika on kahdesti muuttanut

 ja

hänenkin tavaroita on mennyt kiertoon

hyvä niin,

 hänelle kuin myös minulle/meillekin.

Jumpannut olen melkein yliaktiivisesti

ja

 syönyt hyvin.

Käyn neljästi viikossa circuitissa ja kahdesti salilla,

siihen vielä noi koiralenkit päälle.

Tuntuu vaan aina noita uusia lihaksia ö,

kun jumppien jälkeen on paikat kipeinä.

Pinkkipäivää vietin jumpan merkeissä.

Jumpan jälkeen pieni välipala.

Rahkaa, avokadoa ja granaattiomenaa, nam!

Lounaana sieni-halloum-paprika-munakasta

ja

oli hyvää.

 

Viime lauantaina käytiin miehen kanssa ostoksilla

ja 

löysimmekin hänelle

ja 

yllätysyllätys minullekin jotain,

mutta se mitä miehelle haettiin eli talvitakki löytyi 

ja

 hyvä löytyikin.

Yllärinä hän osti farkut ja paidan,

hyvässä tarjouksessa kun oli.

Tavallisesti kun ollaan menty jotain ostamaan,

on kuin olisi laput silmillä

 ja 

vain se,

 mitä on menty ostamaan,

 ostetaan, hih!

Lounaalla käytiin Absilla,

kun oli asiaa Kodin Terraan

niin helppoa oli siinä samassa syödä.

Olipas yllätys, miten hyvää ruokaa sieltä nyt saikaan,

ei mitään tavallista huoltoasema evästä.

Ja kotimatkalle (5km) evästä ,

uusi tuttavuus,

ihanalta maistui,

no mikäs se ei minulle maistuisi.

Käsitöitä olen tehnyt edelleen,

vähän neulomista

ja 

enemmän virkkausta,

niin, 

että peukalonpää on ihan puuduksissa.

Säärystimiä ja kämmekkäitä siskon tytöille.

 Tässä olen kirjaimellisesti työnalla ;)

Ja sitten valmis virkkaus.

Tytärkin kävi lapsiensa kanssa pari yötä olemassa

ja

 heidänkin kanssa piti käydä Matkuksessa

ja

 sit vähän muuallakin

kun Palomies Sam juttuja ei niin vain löytynytkään.

Budgetissa poika löysi heti sählyvehkeet

ja

 eikun kokeilemaan,

olisi tietenkin halunnut pelatakin.

Pojan koira on ollut nyt syyslomalla hoidossa parina päivänä

ja

muulloinkin kerran viikkoon, torstaisin,

kun hänellä on niin pitkä koulupäivä,

ettei raski jättää niin pitkäksi aikaa yksin.

On lenkkeilty aivan ihanissa säissä,

 kolmesti päivässä.

Hän ottaa auringosta kaiken irti sisällä.

Tällaisen Milky Way yllätys tuliaisen sain jenkeistä

ja

 olipas se makea,

mutta hyvin meni alas,

minulla imeläpyllyllä ;)

Ihanaa viikonloppua,

nautitaan vielä näistä aurinkoisista päivistä

ja

 liikutaan!