Nyt on vähän taas hiljais eloa täällä,
olen seuraavan kajden viikon aikana
ke-su tyttären tytärtä hoitamassa.
He ostivat omakotitalon
ja
ennen muuttoa on katon ja lattioiden laittoa
ja
minä taitojeni ja kuntoni takia saan olla lapsenvahtina,
tykkään <3
Niin ja miksi otsikossa on vain tylysti päivämäärä?
No siksi,
kun meidän pienin täyttää tänään
20-v!
Voi miten aika rientää.
Kaksikymmentä vuotta sitten oli lauantai.
Olimme sopineet silloisen naapurin, Pirjon kanssa,
että hän tulee hoitamaan tyttöjä siksi aikaa,
kun olemme sairaalassa.
No kyseisenä lauantaina se ei sit mennytkään niinkuin oltiin suunniteltu.
Naapurilla oli äitinsä hautajaiset,
hän leikillään sanoikin,
että silloin ei passaa synnyttää,
kun hän ei pääse.
Oli meillä sit varasuunnitelmakin
ja
siihenhän sitä piti silloin lauantai aamuna sitten turvautua.
Mieheni työkaveri, mies,
siis kyllä mies oli tulossa meille
ja
niinhän meidän piti silloin viiden aikaan
kutsua hänet meille.
Hän oli lapsille hyvinkin tuttu,
kun olimme asuneet tämän perheen kanssa Saksassa
ja
oltiin silloin paljon yhdessä.
Minä nojailin pihalla lyhtypylvääseen
supistuksen aikana,
kun olin kävelemässä autolle.
Aamulehden jakaja tietenkin saapui just silloin,
laittoi lehdet laatikkoon
ja
toivotteli hyviä vointeja, hih!
Eipä siinä sit kauaa mennyt kun poika oli maailmassa
ja
sehän oli sit sellanen ihme,
että oikeaa syntymäaikaa ei kukaan hoksannut katsoa,
kun kaikki ihmetteli meitä,
kun olimme niin ihmeissämme pojasta.
Kuitenkin syntymäajaksi laitettin 8.08.
Emme sen kummemmin odottaneet tyttöä tai poikaa,
mutta kun oli jo kaksi tyttöä,
niin siinä ponnistuksen aikanakin mieheni kannusti,
että kohta meillä on sit kolme tyttöä,
että vielä kun vähän jaksan.
Kaikki meni tosi hienosti
ja
onnellinen isä siitä pian lähti kotiin kertomaan tytöille
että ovat saaneet pikkuveljen.
Iltapäivällä he jo tulivat sitten katsomaan,
eivätkä millään meinanneet uskoa että hän on poika
ja olisivat halunneet katsoa sinne vaipan sisään.
Vauvalle oli kuitenkin juuri vaihdettu vaippa
ja
laitettu kapaloon,
niin ei sitä sit auottu.
Vanhempi tytöistä halusi vauvan syliin
ja
tokaisi sit siinä,
että vauva näyttää ihan homehtuneelta mansikalta,
kun oli niin punainen ja ryppyinen.
Niin alkoi meillä sit opettelu poikavauvan kanssa.
Mieheni oli soittanut kotoa sukulaisille tiedon poikavauvasta,
minun vanhemmat olivat mökillä
ja
äitini oli ollut puhelimessa (siis lankasellaisessa)
isäni oli ollut pilkillä.
Meillä oli yhteinen mökki äidin siskon perheen kanssa
ja
siellä he olivat silloinkin yhdessä.
Äiti oli niin innoissaan pojasta,
että olivat siskonsa kanssa menneet laiturille
ja
huudelleet sinne jäälle,
että tulisivat rantaan uutisen kuuntelee.
Miehet olivat tullee hirveetä kyytiä,
kun olivat luulleet,
että siellä on joku hätä.
No,
naiset olivat olleet konjakkipullon ja lasien kanssa,
kun meidän sukuun saatiin ensimmäinen poikalapsi
ja
Kippis, Pojalle!
Meitä sisaruksia on kolme
ja
silloin oli keskimmäiselläkin kaksi tyttöä
ja
myöhemmin meistä nuorin sai myös kaksi tyttöä,
joten meidän poikavauva on sit ainut poika minun suvun puolelta.
Meidän kaikkien tyttöjen miehet ovat sellaisesta perheestä,
että heillä ei ole kuin veljiä.
Minun miehelläni niitä on neljä ja muiden siskojen miehillä yksi.
Mutta kyllä on ollut vientiä pojalla serkkujen kanssa,
kun kaikista se on ollut niin ihmeellistä ja ihanaa.
Vieläkin ovat paljon tekemisissä yhden serkun kanssa,
vaikka heillä jo seurustelukaverit onkin.
Usein kun olimme juhliinmenossa,
poikani kysyi ,
että äiti missä minun mekko on?
Kun kaikilla tytöillä oli mekot päällä.
Kerran sitten ostettin kaikille vähän isohkot t-paidat
ja
se oli pojallekin mieluinen,
kun kaikilla oli samanlaiset.
Tänään juhlimme synttäreitä pienellä porukalla,
kun kaikki sukulaiset ovat eripuolilla maata.
Teemme kunnon pihvit, muussia,
sekä suklaajäätelökakkua jälkiruoaksi.
Onnea äidin ja isän "pienokaiselle" <3
Hän on jo armeijan käynyt, yhden ammatin jo hankkinut
ja
lähtee jatko opiskelemaan syksyllä
sekä mikä tänä aikana parasta,
saa olla sinne asti alansa töissä,
näin se vaan elämä menee eteenpäin.
Ja
mehän emme sitten vanhene yhtään,
vaan lapset tuntuvat ottavan meidät iässä kiinni,
eikös ;)
Mukavaa viikkoa,
yritän pistäytyä täällä kaiken kiireenkin keskellä,
lukemassa ainakin käyn blogejanne,
jos nyt en jouda kommentoimaan,
mutta linjoilla ollaan kuiteskin.
MOI!
