21.3.2012

Nyt on vähän taas hiljais eloa täällä,

 olen seuraavan kajden viikon aikana

ke-su tyttären tytärtä hoitamassa.

He ostivat omakotitalon

ja

ennen muuttoa on katon ja lattioiden laittoa

ja

minä taitojeni ja kuntoni takia saan olla lapsenvahtina,

tykkään <3

Niin ja miksi otsikossa on vain tylysti päivämäärä?

No  siksi,

kun meidän pienin täyttää tänään

20-v!

Voi miten aika rientää.

Kaksikymmentä vuotta sitten oli lauantai.

Olimme sopineet silloisen naapurin, Pirjon kanssa,

että hän tulee hoitamaan tyttöjä siksi aikaa,

kun olemme sairaalassa.

No kyseisenä lauantaina se ei sit mennytkään niinkuin oltiin suunniteltu.

Naapurilla oli äitinsä hautajaiset,

 hän leikillään sanoikin,

että silloin ei passaa synnyttää,

kun hän ei pääse.

Oli meillä sit varasuunnitelmakin

ja

siihenhän sitä piti silloin lauantai aamuna sitten turvautua.

Mieheni työkaveri, mies,

siis kyllä mies oli tulossa  meille

ja

 niinhän meidän piti silloin viiden aikaan

kutsua hänet meille.

Hän oli lapsille hyvinkin tuttu,

kun olimme asuneet tämän perheen kanssa Saksassa

ja

oltiin silloin paljon yhdessä.

Minä nojailin pihalla lyhtypylvääseen

supistuksen aikana,

kun olin kävelemässä autolle.

Aamulehden jakaja tietenkin saapui just silloin,

laittoi lehdet laatikkoon

ja

toivotteli hyviä vointeja, hih!

Eipä siinä sit kauaa mennyt kun poika oli maailmassa

ja

 sehän oli sit sellanen ihme,

että oikeaa syntymäaikaa ei kukaan hoksannut katsoa,

kun kaikki ihmetteli meitä,

kun olimme niin ihmeissämme pojasta.

Kuitenkin syntymäajaksi laitettin 8.08.

Emme sen kummemmin odottaneet tyttöä tai poikaa,

mutta kun oli jo kaksi tyttöä,

niin siinä ponnistuksen aikanakin  mieheni kannusti,

että kohta meillä on sit kolme tyttöä,

että vielä kun vähän jaksan.

Kaikki meni tosi hienosti

ja

onnellinen isä siitä pian lähti kotiin kertomaan tytöille

että ovat saaneet pikkuveljen.

Iltapäivällä he jo tulivat sitten katsomaan,

eivätkä millään meinanneet uskoa että hän on poika

ja olisivat halunneet katsoa sinne vaipan sisään.

Vauvalle oli kuitenkin juuri vaihdettu vaippa

 ja

laitettu kapaloon,

niin ei sitä sit auottu.

Vanhempi tytöistä halusi vauvan syliin

ja

 tokaisi sit siinä,

että vauva näyttää ihan homehtuneelta mansikalta,

kun oli niin punainen ja ryppyinen.

Niin alkoi meillä sit opettelu poikavauvan kanssa.

Mieheni oli soittanut kotoa sukulaisille tiedon poikavauvasta,

minun vanhemmat olivat mökillä

ja

äitini oli ollut puhelimessa (siis lankasellaisessa)

isäni oli ollut pilkillä.

Meillä oli yhteinen mökki äidin siskon perheen kanssa

ja

siellä he olivat silloinkin yhdessä.

Äiti oli niin innoissaan pojasta,

että olivat siskonsa kanssa menneet laiturille

ja

huudelleet sinne jäälle,

että tulisivat rantaan uutisen kuuntelee.

Miehet olivat tullee hirveetä kyytiä,

kun olivat luulleet,

että siellä on joku hätä.

No,

naiset olivat olleet konjakkipullon ja lasien kanssa,

kun meidän sukuun saatiin ensimmäinen poikalapsi 

ja

Kippis, Pojalle!

Meitä sisaruksia on kolme

ja

silloin oli keskimmäiselläkin kaksi tyttöä

ja

myöhemmin meistä nuorin sai myös kaksi tyttöä,

joten meidän poikavauva on sit ainut poika minun suvun puolelta.

Meidän kaikkien tyttöjen miehet ovat sellaisesta perheestä,

että heillä ei ole kuin veljiä.

Minun miehelläni niitä on neljä ja muiden siskojen miehillä yksi.

Mutta kyllä on ollut vientiä pojalla serkkujen kanssa,

kun kaikista se on ollut niin ihmeellistä ja ihanaa.

Vieläkin ovat paljon tekemisissä yhden serkun kanssa,

vaikka heillä jo seurustelukaverit onkin.

Usein kun olimme juhliinmenossa,

poikani kysyi ,

että äiti missä minun mekko on?

Kun kaikilla tytöillä oli mekot päällä.

Kerran sitten ostettin kaikille vähän isohkot t-paidat

ja

 se oli pojallekin mieluinen,

kun kaikilla oli samanlaiset.

Tänään juhlimme synttäreitä pienellä porukalla,

kun kaikki sukulaiset ovat eripuolilla maata.

Teemme kunnon pihvit, muussia,

sekä suklaajäätelökakkua jälkiruoaksi.

Onnea äidin ja isän "pienokaiselle" <3

 

Hän on jo armeijan käynyt, yhden ammatin jo hankkinut

ja

lähtee jatko opiskelemaan syksyllä

sekä mikä tänä aikana parasta,

saa olla sinne asti alansa töissä,

näin se vaan elämä menee eteenpäin.

Ja

mehän emme sitten vanhene yhtään,

vaan lapset tuntuvat ottavan meidät iässä kiinni,

eikös ;)

Mukavaa viikkoa,

yritän pistäytyä täällä kaiken kiireenkin keskellä,

lukemassa ainakin käyn blogejanne,

jos nyt en jouda kommentoimaan,

mutta linjoilla ollaan kuiteskin.

MOI!