16.4.1986 - 19.12.1994
Tänään vanhin tyttäremme
ja
esikoisemme,
täyttäisi 27-v
Menemme käymään
hautausmaalla
Kajaanissa,
jonne tyttäremme on haudattu
vajaat 17 vuotta sitten.
Näin se aika rientää,
monet muistot onneksi jäävät.
Rauhaisaa lauantai iltaa,
pidetään toisistamme huolta,
kun he ovat vielä täällä kanssamme.
Voi miten surullista, että olette joutuneet luopumaan lapsestanne. Toivottavasti surulle on ollut tilaa aikanaan ja jäljellä ovat kaipaus ja kauniit muistot. Jaksamista ja elämäniloa edelleen ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistat. Tuuli
Tuuli,
VastaaPoistaKiiitos kauniista sanoistasi <3
Kyllä meillä jo elämä voittaa ja kauniit muistot on jäljellä.
Ihana postaus.
VastaaPoistaEn osaa kuvitellakaan mitä olisi luopua omasta lapsesta,vamasti se on raskainta maailmassa.
Muistot ovat varmasti tärkeitä.
Jaksamista teille Päivi.
Kauniit muistot kantavat läpi elämän....Minusta on hienoa, että et ole katkeroitunut, vaikka olet joutunut kokemaan suurimman surun mitä täällä voimme kokea. Haleja <3
VastaaPoistaJaanaElina,
VastaaPoistaKiitos!
Aika parantaa haavat ja kauniit muistot säilyvät <3
MaMMeli,
Kiitos!
Kyllähän se on ollut kovaa, mutta niinkuin olen jo monesti sanonut, meillä on onneksi kauniit muistot, ja minä olen ollut melkein koko ajan kotona hoitamassa Lauraa lukuunottamatta pientä hoitoaikaa toista lasta odottaessani.
Raskainta maailmassa on laittaa oma lapsi viimeiseen lepoon. <3
VastaaPoistaIhanat muistot siivittävät teijän päivää...
Niin, meillä oli molemmilla eilen surun ja ikävän päivä... Minun rakas Taivaspoikani olisi eilen täyttänyt 22v, -samana päivänä rakas Kuopukseni täytti 19v.
VastaaPoistaLämpimät halaukset ja ajatukset Sinulle.
Meillä vasta kolmas surun vuosi täyttyy toukokuussa...
Senni,
VastaaPoistaKiitos <3
Titti,
Lämpimät kiitokset Sinulle <3
Meillä kans kaikki lapset syntyneet keväällä 8.3 oli tyttäreni 25-v päivä ja 21.3 oli kuopuksen pojan 19-v päivä.
On se aina niin raskas päivä kaikkineen, vaikka olen mielestäni aika hyvin oppinut elämään asian kanssa.
Niinkuin aikaisemminkin jo mainitsin, olen onneksi hoitanut Laurankin melkein koko ajan kotona, asuimme kaksi vuotta Saksassakin, niin sain kaiket päivät olla hänen kanssaan. Tuntuu, että tässä olisi ollut tarkoituskin, että olen kotona niin paljon, kun sitten jouduimme hänet pois antamaan.
Sinulle myös jaksamista kevääseen <3