22 vuotta sitten

Syntyi meidän kuopuksemme,

ainoa laatuaan,

poika,

meidän sukuun.

Meitä minun sisaruksia on kolme tyttöä

 ja

meillä kaikilla siskoilla on kaksi tyttöä

ja

sitten meille tuli poika.

Lisää tyttöjä tuli vielä kaksi, nuorimmalle siskolleni.

 Meidän sisarusten miesten perheissä on  kaikilla vain poikia.

 Anoppi sanoikin,

että kyllä ne pojat tuo sitten niitä tyttöjä

ja

nyt taitaakin olla niin,

että suku,

 sieltä miehen puolelta on muuttunut tyttö voittoiseksi.

Ihania aikoja ne olivat,
kaikesta huolimatta,
kun olimme vielä silloin kaikki viisi koossa.
Poika ei oikein muista isosiskoaan,
kun hän oli vasta kaksi vuotias Lauran kuollessa.

Paljon on katsottu valokuvia ja videoita siitä ajasta,
ennenkuin Laura sairastui
ja
sen jälkeen,
kun hän  oli sairalassa.
Pojan kaksi ensimmäistä vuotta meni meillä vanhemmilla kuin unessa,
kun elimme sairaalan ja kodin väliä kulkien.
Matkaa oli noin 80 km.
Vaikka nyt kun  sit muistelee,
se oli aika ihanaa ja elämän täyteistä aikaa.

No, hyvin on selvitty,
pojasta on tullut reipas,
ystävällinen ja hyvin sosiaalinen "tyyppi".
Opiskelee, asuu nyt toisella paikkakunnalla,
 tyttöystävänsä ja koiransa kanssa.

Näin se aika rientää.

Sitten
Pieni kevennys:
Minä vaan ihmettelen,
että kun minulla on vielä tuota raskauden jälkeistä turvotusta,
että millonhan se poistuu,
 kun tuota aikaakin on jo kulunut jonkun verran?
Kysyn vaan?

Mutta näillä mennään.


Me lähdetään tänään kohti pohjosta,
käydään mökillä,
hautausmaalla ja anopin luona,
yöt ollaan äidin luona.
Eka kertaa pitempi matka leikkauksen jälkeen,
välipysähdys tehdään siskon luona Iisalmessa,
että jaksaa istua.

Matkalle otan mukaan neuleen.

Törmäsin netissä roikkuessani haasteen tehdä toukkapussi
Siitä seuraavassa linkissä enemmän.
Minä otan mukaan puuvillalangan jämät
 ja
villalangan jämät.
Tavoitteen tehdä kaksi toukkapussia maanantaiksi
 ja
lähettää ne edelleen lähetettäväksi.

@Kuvat lainattu netistä, hakusanalla toukkapussi.

Toukkapussista enemmän


Ihanaa viikonloppua!