Ihana helmikuu on aluillaan
ja
kevät taas vähän lähempänä.
Lunta on tullut
ja
tulee joka päivä (melkein) lisää,
ei haittaa,
saan siinä samalla liikuntaa ja ulkoilua.
Sitten tämän hetken "in" asioihin.
Keittiöremppa pukkaa
ja
siinäpä sitä hommaa;
miettimistä, ravaamista kaupoilla
ym ym,
onkin, huh huh!
Siis kivaahan se on,
mutta kuka se on kaikki nuo astiat
ja
tavarat meidän kaapeihin tuonut?
Seitsemän vuotta ollaan tässä asuttu,
siis vanhaan aikoinaan muutettiin
ja
nyt onkin hyvä pitää noissa tavaroissa inventaario.
Vaatekaapit inventoinut jo monta monta kertaa.
Taaskin olen varaamassa kirppari pöytää,
saadakseni isoja vaatteita pois
ja
ehkä jotain astioita ja koriste-esineitäkin.
Sitten tämä himo kolaaja
on kerennyt neuloakin jotain, hih!
Viime perjantai aamuna soi puhelin jo seitsemän aikaan,
no säikähdin tietenkin,
että jotain on sattunut,
kun ei normaalisti kukaan silloin soita.
Tytär soitti,
oli töihin lähdössä
ja
huomannut samalla puutteen
eli
mustat pitsivarsisukat.
Hän sii kysyi joutaisinko neulomaan sellaiset.
Mitäpä se ei äiti tekis omalle lapselleen.
Siinä ne päivän aikana sit valmistu.
Mies vei ne eilen tyttärelle.
Sitten taas loppui työt
ja
mietin,
mitä teen silkkivilla langasta,
jonka voitin.
Yösukat tuolla samaisella pitsivarrella.
Kyllä on kevyet ja ihanan pehmeät.
Nämä annan kuitenkin eteenpäin.
Lankaa ei mennyt kuin pikkusen yli kerä.
Ja taas työttömänä.
No!
Pojalla oli viikonloppuna,
kun käytiin porukalla kaupoilla,
lapaset,
joita kehui kovin.
Ne on aikoinaan minun Pieta mummu tehnyt.
Siitä on siis aikaa varmaan 40 vuotta,
hän on ollut kuolleena jo useamman vuoden
ja
oli kuollessaan melkein sata,
olikohan kuukautta vaille.
No niitä matkien ajattelin alkaa tekee lapasia,
mutta enpä muistanutkaan oikein.
Pojalle sit viestiä,
että laitatko minulle kuvan lapasesta.
Tämmöinenhän sen piti olla.
Pitää tehdä noi ekat valmiiksi
ja
sit aloittaa seuraavat oikean näköiseksi.
Nyt on mentävä taas tyhjentelee keittiön kaappeja,
ei niin kivaa,
mutta joskus ne on tehtävä,
kun viikonloppuna alkaa jo osittainen purkaminen.
Iltapäivällä mennään katsomaan/kuulemaan yhden edustajan tarjous,
toinen tuli juuri sähköpostiin,
sinnekin mennään,
oli niin hyvä tarjous,
että alkoi todella kiinnostamaan.
Kolmelta ollaan suunnitelma pyydetty
ja
nyt näyttäs viikonlopun käynti tuottavan hyvän,
meille sopivan tarjouksen.
Uusia lukijoita on taas tullut,
Tervetuloa ja Kiitos!
Ihanaa kun jaksatte täällä piipahtaa,
kommentitkin olis kivoja,
olette helmiä !
Ihanaa viikkoa!







Oi että miten ihania villasukkia. <3 Aurinkoista helmikuuta <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKauniin mallisia villasukkia ja noissa lapasissa on todella ihana kuvio:)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaLapasien kuvio on kyllä kaunis. Pitänee jatkaa ja jakaa mummun mallia ja tehdä sukulaisille kullekin omansa.
Kiitos!
VastaaPoistaMeillä minä olen aina, jo nuorena neulonut siskoille ja sukulaisille sukkia. Silloin äiti ei kerennyt. Nyt jo 82v on taas vuosia neulonut.
Villasukkia ei ole koskaan liikaa 😊
Sinä olet niin ahkerana siellä!
VastaaPoistaIhanaa kun on tuo neulomisen taito, niin paljon kaikkea kaunista olet tehnyt.
Mustat pitsisukat ovat aivan ihanat!
Oi, Kiitos!
PoistaPäivät kun on kotona, niin tuossa istuessa tulee puikkoja heiluteltua joutessaan.