sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Eilis päivän tunnelmia



Rakkaan tyttäremme muistoksi,
saimme pitää hänet luonamme 10 vuotta,
nyt hän enkelilapsemme.
Toinen tyttäreni on tänään käynyt viemässä
hänen haudalleen kynttilän.
Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. tuksu7.11.2010 klo 10.28

    Halaus sinne. Kaipaus on varmasti ikuinen. Yksi lapsensa menettänyt isä kerran sanoi, että se on suruista suurin, kun menettää oman lapsensa.
    Onneksi kuitenkin musta suru, muuttuu vähitellen kauniiksi muistoksi ja kiitollisuudeksi siitä, että lapsi sai käydä kotona, ennen kuin hänestä tuli Taivaan Enkeli.
    Lämmin halaus, tuksu

    VastaaPoista
  2. ida7.11.2010 klo 12.41

    Lämpimät halaukset Sinulle!
    Eipä tässä löydy oikein sanoja... Mutta varmasti tuo oman lapsen menetys on niitä rankimpia asioita elämässäme.
    Oma enkelilapsenne kulkee vierellänne ja odottaa siellä taivaan porteilla teitä.

    VastaaPoista
  3. Elämän Helmiä7.11.2010 klo 14.36

    tuksu,
    Kiitos <3

    ida,
    Kiitos <3

    VastaaPoista
  4. PIUZA7.11.2010 klo 20.16

    Halaus


    Paula

    VastaaPoista
  5. Elämän Helmiä7.11.2010 klo 20.50

    Paula,
    Kiitos!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)