Isänpäivänä

Niin taas vietettiin yksi isänpäivä.

Meidän perheessä se oli 26. 

Päivän kulku meni niin,

että aamulla vein miehelleni,

lasteni isälle

kahvit ja käpykakut

vuoteeseen lahjoineen.

Tänä vuonna lahja ei ollut niin henkilökohtainen,

mutta tarpeellinen ja toivottu kuitenkin.

lampaantalja sängyn viereen.

Minulla sellainen jo onkin,

josta aikaisemmin olenkin kertonut.

Mieheni on sitä ihastellut ja toivonut omienkin jalkojensa alla

 lämmintä taljaa,

 

 nyt hän sen sai =).

Kakkua en itse tehnyt,

meillä se ei oikein mene kaupaksi., 

syöjiä kun on vain poika mieheni lisäksi.

Mieheni lähti vielä sunnuntaina työmatkalle iltapäivällä,

niin päädyin käpykakkuun,

josta puolet vielä pakastin.

Puhelinsoitot mieheni kanssa omille isillemme,
jotka asuvat Kajaanissa
siis kaukana,
että voisi piipahtaa.

 Lähdimme "ulos" syömään soittokierroksen jälkeen.

Menimme Rossoon,

jossa emme ole käyneet tooosi pitkään aikaan.

Tämä valinta sen takia, 

että se aukesi jo kahdeltatoista,

muuten emme olisi kerenneet minnekään,

jos olisi pitänyt odottaa yhteen,

mieheni matkan takia.

Niinpä siellä söimme

Miehet 

pippuripihvit,
jotka tarjoiltiin pieneltä valurautapannulta

kermaperunat ihanasti omassa kupposessaan,

juomina
olut ja cokis.

Minä söin broileria

sieni - paprika - sipulikastike
ja

lasillinen valkoviiniä. 

Ihana,
että on sellaisia annoksia,
missä ei ole perunaa,
vaikka saahan sen vaihdettua kasviksiin/vihanneksiin.

Ja kyllä maistui.

Sitten kiirehdimmekin kotiin.

Poikani lähti viemään mieheni lentokentälle,

minä jäin kotiin neulomaan ja katsomaan tv:tä,
keräämään voimia  työpäivään,
näin sairasloman jälkeen.

Ensi vuonna juhlimme sitten ukkia

ensimmäisen kerran.

Iloista päivää!