10.5.1975

 

T  & P

 

 

10.5.1975.

On ollut merkittävä päivä elämässäni.

Aloimme silloin seurustelemaan

ja

samalla matkalla ollaan vieläkin.

 

1.10.1983.

Menimme naimisiin.

 

16.4.1984.

Syntyi esikoisemme, Laura.

 

8.3.1986.

Syntyi toinen lapsemme, Lotta.

 

21.3.1992.

Syntyi kolmas lapsemme, Niklas.

 

19.12.1994.

Menetimme vanhimman lapsemme.

 

Näitä päiviä tulee usein miettittyä,

tärkeitä hetkiä elämässä.

 

 

Nyt olemme kahden lapsenlapsen isovanhempia,

kolmen karvaisen koiruuden isovanhempia.

 

 

 

Lapsenlapset ovat vielä pieniä 2-v ja  5 kk:n ikäiset,

koiruudet ovat 7-v , 5-v ja 3kk:n ikäiset.

Eilen tämä viimeinen karvainen koiruus tuli poikani "perheeseen".

 

 

 

 

Mieheni opiskeli vielä,

kun menimme naimisiin

 ja

tytötkin kerkesi syntyä sinä aikana,

nämä kaikki tapahtui Kajaanissa.

 

Mieheni valmistuttua muutimme Varkauteen,

työnperässä.

Siellä asuimme 22 vuotta.

Minäkin opiskelin välillä ,

tein sijaisuuksia,

kun vakituista työtä ei silloin vielä ollut.

Paljon kerkesi sinäkin aikana tapahtua,

asuimme kahteen otteeseen Saksassakin,

mieheni työn takia.

Ostimme ensimmäisen oman kodin,

rivitaloasunnon.

Saksasta tultua syntyi poikamme.

 

1999 sain vakituisen paikan

ja

ostimme omakotitalon.

Nyt olen kolmannessa työpisteessä,

 saman firman palveluksessa.

 

 

2008 muutimme Kuopioon

mieheni työn siirtyessä sinne.

Minäkin sain siirron

ja

 niin alkoi taas uusi vaihe elämässä.

 

Tytär oli jo muuttanut kotoa

ja

poika oli peruskoulun käynyt,

lähti ammatilliseen koulutukseen.

 

Nyt poikakin on muuttanut pois,

asuu kuitenkin samassa kaupungissa.

Tytärkin muutti opiskelukaupungistaan

lähemmäksi meitä saadessaan vakituisen työpaikan,

entisestä koulustaan.

 

 

Mieheni on tänä aikana saanut illalla kömpiä;

opiskelijan,

mummin

ja

eläkeläisen viereen nukkumaan,

muutaman vuoden sisällä.

Nopeasti on tilanteet muuttuneet.

 

Näin se elämä meitä kuljettaa.

Mitään en vaihtaisi pois,

paitsi tietenkin lapseni poismenon

voisin vaihtaa toisenlaiseen tilanteeseen.

 

 

Olen mielestäni nyt aika hyvässä elämän vaiheessa,

nuorempi en haluaisi enää olla,

ikää on tullut,

en tiedä onko se viisastuttanut minua yhtään,

mutta nyt alkaa olla kuitenkin aika rauhallinen olotila.

 

Käymme töissä, matkustelemme,

saamme viettää aikaa lastenlasten ja lasten kanssa,

mökkeillä

ja

muistella aikaa vanhimman lapsen kanssa,

ajan, 10 vuotta,

 jonka saimme hänet pitää.

 

Enpä olisi 38 vuotta sitten osannut ajatella,

 mitä kaikkea sitä tullaan kokemaan.

 

 

Illalla,

kun olemme mökillä,

poksautamme kuohuviini pullon

ja

nautimme lasilliset,

päivän kunniaksi.

 

Mukava viikonloppua,

pidetään toisistamme huoli