Remppa, missä milloinkin

 

 

Itsehän aloitin tammikuussa oman rempan,

ei kotona, ei huoneissa, ei mökillä,

vaan ihan minussa itsessäni.

Toiveissa päästä normaalipainoon

ja

sen kautta saada monta monta asiaa kuntoon.

 

No painoa on tippunut jo jonkin verran

ja

lisää yritetään koko ajan.

Nyt on ollut kuukauden ajan vähän heikommat tulokset,

mutta paino ei ole kuitenkaan noussut,

joten hyvä näinkin.

 

Nämä viimeiset kilot,

noin viisi,

ovatkin sit hankalammat, arg!

On jo niin mukava olla tässä painossa,

joka on paljon vähemmän kuin jouluna,

niin ehkä sitä ei ole enää niin tarkka

ja

intokin on jonnekin vähän välillä aina kadoksissa.

 

Ruokavaliota olen rempannut ihan kunnolla,

mutta mistään en ole luopunut,

määrät ja seuranta on tarkempaa,

mitä suuhunsa laittaa

ja

miten ne ruoat tekee,

kuin aikaisemmin.

Punaisen lihan olen melkein kokonaan jättänyt pois.

Muuten ihan normisti syön,

ehkä kuitenkin terveellisemmin

ja

jos joskus tulee syötyä enemmän ja epäterveellisemmin,

korjaan sen seuraavan päivän ruokailussa.

 

Ajattelin asiaa kaikenkaikkiaan ISOSTI terveyden kannalta.

Selkä- ja jalkavaivaisena kevyempi paino on aina parempi,

 minun vaivat kun ovat ihan fyysisiä,

joten jokin muukin korjausmuoto on asiaan tulossa,

kunhan asiat etenee,

mutta silloinkin kun ja jos esim leikkaus tulee eteen,

on hyvä olla kevyempi.

 

Kolesteroliarvot, verensokeri ym ym,

joita ei kyllä ole onneksi vielä ollut,

mutta piankos nekin sieltä pilkistää nurkan takana.

 

Olen tilannut jokin aika sitten Hyvä terveys lehteä

ja kun se loppui tässä tavella,

sain puhelin soitolla hyvän tarjouksen

 ja

vielä lisäksi hyvän kirjan siihen mukaan.

 

 

Sain siis Raxun remppa kirjan.

En ole vielä kerennyt paneutua tähän kantta enempää,

mutta ajattelin mökkimatkalla sitä selailla.

Ja luulen,

 että tulen lukemaan sen kannesta kanteen,

niin ihanan muodon muutoksen,

Hän,

 on tehnyt.

 

Näiden vaivojeni kanssa,

 en ole päässyt juurikaan liikkumaan vuosiin.

Nyt oli pariviikkoa sitten,

 kahden viikon aika,

jolloin kävin joka ilta,

 reilun viiden kilometrin kävelylenkin iltaisin.

 

Jee,

 sitä tunnetta,

kun tuli hiki

ja

 sykemittari näytti hyviä tuloksia,

aivan huikeaa!!

Ihankuin joskus ennen,

noin seitsemän vuotta sitten,

jolloin saatoin mennä jumppaan pyörällä

ja

olla kahdessa,

 jopa kolmessa peräkkäisessä jumpassa

ja

joka päivä.

Ennen iltavuoroon menoa,

tai

aamuvuoron jälkeen suoraan salille

ja

sieltä jumppaan jne.

Vapaapäiviä unohtamatta,

voi noita aikoja, huoh!

 

Tämä mistä tämä hetkellinen liikunta mahdollisuus tuli alkoi siitä ,

kun

kaaduin  pihallamme,

jolloin varmaan jokin paikka selässä "meni paikoilleen"

ja

kävely onnistui,

ei ihan seuraavana päivänä,

vaan kolmen päivän kuluttua.

Vauhtikin oli jo ihan hyvää

ja

kaloreita kului.

 

Mutta sitten tuli taas se pahin vihollinen, selkäsärky

ja

tilanne muuttui,

etten voinut liikkua kuin pakolliset siirtymiset,

paikasta A,

paikkaan B.

Sairaslomaa ja pieniä liikkeitä päivän aikana,

jos kärsi.

Ehkä noin 15 min makuulla, 15 kävellen ,hipsutellen

ja 15  istuen toisella kannikalla,

kuin toisella ei kärsinyt.

 

Tällainen tilanne voi tulla yön aikana,

ei siis varsinaisesti rasituksesta tms.

Voi olla tietenkin jokin virhe asento,

nostaminen ym,

mutta ihan yön aikana saatan kipeytyä niin,

että aamulla saa miettiä miten pääsee sängystä ylös.

 

Lääkkeitä olen kokeillut vaikka mitä

eikä niistä saa kuin hetkellisen avun.

Tämä vaihe on kestänyt reilun vuoden,

eikä vieläkään ole tietoa jatkosta.

Tutkimuksiin pääsee niin hitaasti,

että taitaa mennä liikuntakyky kokonaan,

ennenkuin jotain tapahtuu asian etenemiseksi.

 

Työkyvyttömyyseläkkeellä olen nyt ollut reilun kaksi vuotta,

hyvä niin,

olen jaksanut olla töissä hyvin kolmena päivänä viikossa,

 sit huilannut neljä päivää.

Kotihommia kun voi nyt vähän jaksottaa,

imurointeja ja maton ulosvientejä en tee ollenkaan,

ne mieheni hoitaa.

 

Vaikka kuin yrittää olla tekemättä sellaista,

minkä tietää aiheuttavan kipua ja huonoja asentoja,

ei niitä hyvinä päivinä muista ja sit seuraavana

jollei jo jopa heti, muista ja huomaa,

että olisi pitänyt jättää tekemättä.

 

No menipä tämä nyt valitukseksi,

mutta kun tämä on niin jokapäiväistä kipuilua,

niin ajattelinpa sitä tännekin vähän enemmän avata.

 

Jospa tuosta kirjasta olisi jotenkin apua,

intoa ja toivoa antavaa,

kampailua tätä ylipainoa vastaan,

ei,

 en uskokaan,

että tähän muuhun vaivaan,

 mutta asia kerraallan pieni askelin,

toivoa täynnä.

 

Oikein terveellistä

ja

nautinnollista päivää,

ei vaivuta murheelliseksi,

vaan nautitaan,

 päivä kerrallaan olostamme ja elostamme

ja

niistä mukavista asioista,

 joita meillä kaikilla on !