Syksy jo saa

 

Niin se vaan on jo ihan syksyn tuntua,

vaikka piha-aitamme syreeni

 ei suostukaan lehtiään pudottamaan.

Mökillä ollaan haravoitu ja haravoitu

ja 

sitähän riittää niin kauan,

että lumet tulee,

on nimittäin noita koivuja jokunen tontilla.

Kesällä niin ihanat, syksyllä niin ei ihanat.

Muuttolintuja seurattu kesäkeittiön ikkunasta

ja

 onpa ihana laiturille pitänyt mennä ihmettelemään.

 Nyt on puikot alkaneet sauhuta tosissaan

ja 

kun olis vaikka kenellä,

 vaikka minkä tarvetta, 

ei oikein osaa taas suhteuttaa näitä töitään.

Automatkat on hyvää aikaa neuloa,

kun vielä näkeekin hyvin.

Mutta pienille rakkaillehan sitä ekaks aina tekee.

Palomies Sam lapasia on nyt tekeillä 

ja

tietenkin niitäkin kaksi paria,

kun siskokin saa kahdet.

Nyt kyllä se isoin rakas sai ekan tämän syksyn tekeleen,

-oman neuleen jälkeen siis- ,

pitkästä aikaa hänellekin jotain.

Samiksia nyt ollaan,

ihan niinkuin joskus ennen,

 seurusteluaikoina.

Sunnuntaina kävimme taas hautausmaalla viemässä kynttilöitä 

ja

 tekemässä lyhtyjen pohjaan reiät,

kun tahtoo vesi sinne kerääntyä,

 katsotaan auttoiko.

Pientä pintaremonttia edistyy

 ja

 sähköjä ja takka alkaa tulla seuraavien viikkojen aikana.

Kotona kaikki on vähän rempallaan,

eikä kuviakaan voi edes ottaa,

ennenkuin saa vähän inspistä laittaa sitä kuntoon.

Takapihan kävin äsken laittamassa

eli pesin tuolit ja pöydän,

harjasin terassin ,

 pakkasin kaikki muovin alle tuulelta ja tuiskulta suojaan.

Kesäkukat sai kans kyytiä ja menivät roskiin.

Lyhdyt laitoin esille 

ja 

kait se kynttiläkausi sit aloitetaan kotonakin.

Mökillähän niitä on polteltu jo useampana viikonloppuna.

Kuukausi vaihtuu torstaina

ja 

kesäaikaankin siirrytään loppu kuusta ,

näin se taas kesä oli ja meni.

Mutta,

kynttilöistä valoa, lämpöä

ja

iloa,

 tilanteeseeen kuin tilanteeseen.

Ihanaa viikkoa!